Noniin, ensimmäinen päivä karppausta takana, eilen söin:

Aamulla kanamuna, neljä siivua metukkaa, pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia.

Lounas, puoli purkkia tonnikalaa ja pellavasiemenrouhetta turkkilaiseen jugurttiin sotkettuna, n 120 g salaattia, juustokuutioita, yksi kananmuna. Vettä ja vihreää teetä.

Illallinen, kaksi voissa paisttua porsaan ohutleikettä, kanttarelli-kermakastiketta, viisi palaa paistettua munakoisoa, paistettua sipulia, salaattia ja muutama pala kurkkua.

Jos tällä menolla laihtuu niin voi apua, siis miten hyvää! Lounaan kanssa teki tiukkaa, en edes pystynyt syömään suunniteltua salaattimäärää kokonaan ja välipalaksia aikoma kananmuna jäi syömättä.

Eilen oli kyllä vai-ke-aa käydä kaupassa, kauppaan mennessäni ei ollut yhtään nälkä mutta voi apua kun näin hyllyssä pullaa, dallaspullaa, keksejä siis vesi kirahti kielelle ja sisällä oikein kouras halu, kyllä sitä meikäläinen vaan on aika hiilaririippuvainen. Viimeviikolla olisin vielä kasannut kärryyni ne pullat ja keksit, nyt sain ohitettua. Hankalaa oli kun piti löytää lihaa, tuorehyllyssä ei ollut kuin broileria ja pakastelihoissa taas jokaisessa joko sokeria tai leivitettynä, piti siis mennä toiseen kauppaan.. Muutenkin aika vaivalloista näin aloittelijalle kun joka pakkaus piti lukea ja melkein kaikki piti laittaa takaisin hyllyyn (en ole edes tiennyt että melkein kaikkeen lisätään sokeria!!).

Yllättävintä ehkä tässä kaikessa että mulle ei kertaakaan päivän aikana tullut nälkä! Paitsi se sokerikaipaus kaupassa mutta muuten ei ollenkaan nälkä ja normaalisti maha kourii jo 10.30 ekan kerran ja töistä lähtiessä ihan kuolemaisillaan, nyt on ollut sellainen "tasainen" maha koko päivän. Illalla kyllä söin ehkä aavistuksen liikaa, vähempikin olisi riittänyt mutta kun oli vaan niin älyttömän hyvää! Laitoin ilallla syömiset kalorilaskuriin ja sain seuraavat luvut:

Proteiinit: 128 g
Hh: 16.4
Rasvaa: 162 g

Tuo proteiini ja varsinkin rasva vois olla vieläkin alempana.. Pitäis keksiä metukan tilalle jotain...

Tuloksista sen verran että tänään aamulla housut oli tavallista löysemmät ja kävin vaa'alla, näytti 62 eli kolmen kilon heitto mutta en tästä mitenkään innostu koska ekaks poistuu nesteet ja mä en ole aiemmin punninnut itseäni aamulla vaan illalla kun on ollut maha täynnä ruokaa. Jännityksellä jään seuraamaan miten tässä käy, tämä päivä pitäisi vielä mennä elimistön omilla hiilareilla mitä on varastoituneena mutta huomisesta pitäisi alkaa rasvan palaa, tekisi mieli käydä ostamassa niitä ketoosin testaustikkuja mutta en  ainakaan vielä, sitten ehkä jos paino ala tippua.

Nyt on aikamoinen makeannälän hinku, pitää keittää lisää teetä tms, olen kyllä varautunut tähän että tulee näitä mielitekoja, narkkis mikä narkkis.. :X

 

Huppistakeikkaa kun onkin taas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta! Koitetaanpas taas tsempata..

Olen viime aikoina lukenut vain ja ainoastaan yhdenlaisia kirjoja, nimittäin karppauskirjoja! Siis minä, joka olen elänyt viimeiset 28-vuotta tyylillä "kaikki-mikä-mahtuu-suuhun-on-syötävää" ja "kaikki-liikunta-on-pahasta" aion nyt vihdoinkin yrittää tehdä itselleni ja liikakiloilleni jotain! Tavoite olis 10 kiloa pois ainakin jolloin painoksi jäisi 55 kg. Toivoisin myös saavani lisää energiaa (nykyisen nollan sijasta..) ja terveemmän olon. Nyt noita kirjoja ja netin kirjoituksia lukiessani olen saanut huomata olevani hiilarisyöppö, kaikki mitä syön (leipä, pasta ym) koostuu pääösin hiilareista. Ongelmana on ollut alituinen väsymys, hirveät nälkäkohtaukset jotka olen ratkaisuut suklaapatukalla tms nopealla ja epäterveellisellä vaihtoehdolla. Määrällisesti syön vähän ja silti lihon, tätä olen ihmetellyt mutta en ihmettele enää. Karppaus tuo aikamoisen muutoksen minun elämään, jo sen vuoksi että kauppalista on _paljon_ pidempi ja ruuanlaittoon pitää nyt varata aikaa ihan tosissaan. Toisaalta jos tämä toimii niin ruuanlaittoon kulutettu aika ei haittaa koska minulla ei pitäisi olle kiljuva nälkä kotiintullessani joka on pakottanut tekemään jotain _todella_ nopeaa. Tässä olisi alustava yhden päivän syöntisuunnitelma:

Aamupala
1 keitetty kanamuna
2 siivua palvikinkkua
Edmajuustoa viipale
kukkakaalia
1 dl partajugurttia + 1 tl pellavarouhetta

Lounas
Puoli purkkia tonnikalaa vedessä
kukkakaalia
lehtisalaattia 5 dl
edamia pari siivua
pala kurkkua
puolikas tomaatti
oliiviöljyä

Välipala
keitetty kanamuna ja siivu palvikinkkua

Illallinen
1 paistettu broilerin rintafile
2-3 siivua paistettua munakoisoa
pinaattia+partisjugua
2 desiä salaattia
oliiviöljyä
siivu edamia

plus päivän aikana vettä, jotain vihreää teetä ja vettä, vitamiinilisinä joku monivitamiini ja kalaöljykapselit.

Tuota linjaa olisi tarkoitus sitten noudattaa vaihdellen tonnikalaa muihin kaloihin ja broileria muihin lihoihin jne. Määrällisesti tuo ruokamäärä hirvittää, että noin paljon pitäisi syödä! Ja sekin arveluttaa että miten iho reagoi, mulle kun niitä finnejä tulee jo pelkästään rasvan ajattelemisesta ja muutenkin iho reagoi kaikkeen muutokseen. Ajattelin myös ostaa niitä ketoosin mittaustikkuja että näkisi toimiiko homma vai ei. Yksi minkä kanssa taistelen on nuo proteiinit kun niitä ei ilmeisesti saisi paljoa syödä ja sitten taas kanamunissa ym on paljon proteiinia. No, eipä se nyt varmaan niin kamalan vaarallista ole mutta mä haluaisin hoitaa tään alusta asti "oikein".

Karppaus-foorumilla olen käynyt mutta siellä vallitsee se sama mitä monella muullakin foorumilla eli uusille tulokkaille ei pahemmin vastailla ja jos erehdyt kysymään jotain minkä joku muu on jo kysynyt niin saat silmien pyörittelyä vastaukseksi mikä on tosi sääli koska tässä olis hirmu hyvä olla joku tuollainen verkosto tukena mutta eipä paljoa rohkaise kysyä mitään tai innosta esittää omia ajatuksia. Olenkin tyyytynyt lähinnä lueskelemaan muiden kirjoituksia ja omin päin yrittänyt etsiä vastauksia, vielä kun löytyisi joku asiaan perehtynyt jolta voisi niitä "tyhmiäkin" kysymyksiä rohkeasti esittää niin bueno.

Virkkuukoukkukin on taas heilunut tiuhaan tahtiin, on tullut kassia ja patalappua ja Minnalle neuloin ihanan mekon. Nyt on meneillään itselleni sellainen hauska kanamuna-laukku, on vaan hartiat senverran jumissa ettei ole tullut virkattua, pitää etsiä jotain jumppaliikkeitä millä saisi niska-hartia-seutua auki.. Hmm..

Nomutta nyt hommiin ettei mene tämäkin päivä ihan koneella istumiseen.

Töissä tänään, vihdoinkin. Oli ihan mukavaa, vaikkakin mulla on koko ajan sellanen olo että kaikki on mulle näreissään kun olen ollut paljon pois vaikken nyt tosiaan usko, ja vaikka olisivatkin niin mä en sille mitään mahda eikä siis asialla kannata itseään stressata. Nih.

Käytiin töitten jälkeen kirppiksellä, ai että mä sitten rrrakastan sitä, kiertelyä ja penkomista ja sitten kun löytää jotain mieluista.. Vähävaraisen shoppailijan unelma. Tänään löytyi ihan uusi leipäkone aika halpaan hintaan! Nyt pitäis vaan löytää vähän ravitsevampien leipien reseptejä kun tuo ranskanleipä niin hyvää kuin onkin niin on ihan pelkkää höttöä. Marko halus jonkin ihme halpis-sälä-puukkojutun, oma valinta ja Minnalle ostin satukasetteja, pitää virittää Minnan huoneeseen toi lasten kasettisoitin jos haluaa kuunnella.

Steinerista ei ole kuulunut mitään.. Ilmoittaisivat sitten jo suuntaan tai toiseen niin ei tarttis miettiä ja toivoa, ärsyttää tällanen. No onneks huomenna loppuu yks odottaminen kun se lekuri soittaa keuhkokuvien tulokset, toisaalta toivon ettei löydy mitään ja toisaalta et olis joku helposti parannettava keuhkoputkentulehdus et sais syyn tälle hiton sairastamiselle.

Mutta jotain iloistakin tähän päivään, Haltsi soitti ja kutsu 30-v pippaloihinsa! Jee! Hauskanpito taattu, nyt pitää vaan keksiä jotain kivaa lahjaks, pitäisköhän onkia Satun puhelinnumero jostain ja kysyä mikä olis mieluinen lahja.. Onneks on vielä kuukaus aikaa keksiä jotain.

Janilta tuli sähköpostia.. Let's not go there..

Taas kotona tän pirun taudin takia. En käsitä mistä tämä väsymys tulee, nyt sit tietenkin kun olen nukkunut niin sain kunnon migreenin, olin aika näky aamulla kun vietyäni Minnan hoitoon olin jo kahdeksalta nykimässä apteekin ovea, koko valikoima särkylääkkeitä kiitos. Tiedä mihin ihmeeseen oon hävittänyt sen migreenireseptin, mä hukkaan nykyään ihan kaiken. Plääh.

Pitää kai pikkuhiljaa ihan suoraan myöntää että masentaa, tämä sairastelu imee kaiken ilon kaikesta ja sitten tietenkin pitkittää sairautta, no, jos torstaina sitten saisi tietää onko jossain vikaavikaa vai pelkkää huonoa tuuria.

Steiner-asiaa olen pohtinut edelleen, ilmoitin Minnan nyt steinerpäiväkotiin, tosin en tiedä pääsikö, ne ei ole vastanneet sen jälkeen kun piti ilmoittaa osoitteet ja syntymä-ajat ja laitoin siihen että isä eri osoitteessa, äidillä yksinhuoltajuus.. Tiedä sitten voiko tuollainen oikeasti vaikuttaa, etteivät ota yh-lapsia sinne tai yh-lapsia syrjitään. Vaikea kuvitella mut on sitä hullumpiinkin asioihin elämässä törmännyt.

Pyykkikone hurisee, pitäisi mennä keittämään kahvia ja syömään jotain, Markokin tulee tossa tunnin päästä koulusta. Huomenna on pakko mennä töihin että tänään olis hyvä saada kotona jotain aikaiseksi, kun vaan jollain saiis tän väsymyksen ja vitutksen pois.

Sunnuntai-ilta, hitsi että tämä viikonloppu meni nopeasti. Varsinkin kun eilisestä asti "sain" olla ilman lapsia, Marko oli isällään ja Minna isovanhemmillaan.

Jännä juttu miten sitä aina odottaa että pääsisi edes hetkeksi mukuloista eroon, että saisi olla eden tunnin rauhassa ja sitten kun sitä on yksin niin jos ei ole mitään erityisiä suunnitelmiä sitä vaan istua toljottaa kotona. Eilen illalla katsoin sängyssä telkkaria, ehdin melkein puoliväliin elokuvaa ennenkuin tajusin että ai pahus, muksut ei ole kotona joten voin pitää telkkarissa äänet päällä. :D Mutta siis en todellakaan istunut koko vuorokautta kotona lapsia ajatellen, nautin kaksin käsin vapaudestani ja hemmottelin itseäni pikkuasioilla (koska isoihin asioihin ei yksinkertaisesti ole varaa..) kävin kirjastossa, karkkikaupassa ja pitseriassa, loppuillan makasin sängyssä karkkia mussuttaen ja kirjaa lukien, aika pitkälti täydellistä.

Tänään kävin työpaikan ompeluluokassa ompelemassa Markon housut valmiiksi, meinasi itku tulla kun niitä tikkasin ja purin ja silitin ja pistelin itseäni nuppineuloilla. Ompelu ei ole ikinä ollut yksi vahvuuksistani joten olin äärettömän yllättynyt kun housuista tulikin ihan ookoot, toki kuka tahansa näkee kauas että on itsetehdyt mutta väliäkö tuolla, Marko tykkäs niistä ja se on tärkeintä.

Kellokin alkaa olla jo paljon, pitäisi mennä maate jos sitä aikoisi olla edes jotenkin hereillä aamulla kun puhelin herättää, ei kamalasti innosta ajatus töihinmenosta mutta onneks huomenna on mukavaa puuhaa kun pääsen siivellä keskolaan kurkkimaan pieniä ruttusia rakkauspakkauksia.